Osallistuimme viime kuussa Suomen Punaisen Ristin järjestämään ruoka-avun seminaariin. Seminaarissa oli teemana köyhyys ja eriarvoisuus. Käsiteltäviä kysymyksiä olivat, miten voimme luoda yhdessä yhteiskuntaa jossa ruoka-aputoiminnalle ei olisi tarvetta, ja miten toisaalta turvaamme ihmisten perusoikeuden ravitsemukseen tilanteessa jossa jaettava ruoka uhkaa loppua?
Tilaisuuden avasi SPR:n puheenjohtaja Elli Aaltonen. Ruoka-avun esteettömyydestä ja saavutettavuudesta puhui moninaisuus- ja saavutettavuusasiantuntija Erika-Evely Ee Eisen. Ihmisten kommentit heidän kokemuksistaan ruokajonoissa olivat pysäyttäviä. Häpeää, väkivallan uhkaa, ableismia, rasismia ja häirintää. Ruokajonojen turvallisuutta tulee ehdottomasti lisätä.
Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan lehtori Tuomo Laihiala luennoi ruoka-avusta hyvinvointivaltiossa. Ruoka-avusta on tullut pärjäämisen kannalta välttämätöntä, ja vastuu viimesijaisesta ruokaturvasta on valumassa kolmannelle sektorille hyväntekeväisyystoimijoiden varaan.
Seminaarissa myöskin esiteltiin Suomen Punaisen Ristin teettämän ruoka-apukyselyn tuloksia. Vain noin puolet vastaajista ilmoitti syövänsä kolme päivän pääateriaa viitenä päivänä viikossa. Saatu ruoka-apu ei vastannut kaikkien vastaajien tarpeita. Jaettava ruoka oli saattanut loppua kesken, ruokakassin koko ollut liian pieni tai jakoja olla liian vähän tarpeeseen nähden. Saimme lisäksi kuulla Liki-hankkeen työntekijöiltä jalkautuvasta työstä ruokajonoissa. Jonoissa käyvien kertomuksissa toistui teema tukien hakemisen vaikeudesta ja tiedonpuutteesta, ja epäluottamuksesta viranomaisiin. Viranomaiskielen vuoksi hakemuksista jää puuttumaan oleellisia tietoja. Kelan päätösten virheetkin saattavat jäädä huomaamatta. Lopuksi sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen antoi videotervehdyksensä.
Kiitos Suomen Punaiselle Ristille hienon tilaisuuden järjestämisestä, ja tärkeän asian ajamisesta!