Vuonna 2025 järjestetään kunta- ja aluevaalit, joihin tällä sivulla julkaissut vaaliteesit liittyvät.
Erityisesti nyt, kun te-palvelut ovat siirtyneet kuntien järjestämisvastuulle, työttömien palveluiden, palvelupolkujen sekä riittävän resurssin varaaminen työkykyä ylläpitävään terveydenhoitoon korostuu.
Sitoudu Tatsin teeseihin! Voit tallentaa kuvan sopivasta teemasta ja jakaa sen sosiaalisen median syötteessäsi. Merkitsethän Tatsin @tatsiry Instagramissa tai Tatsi.org Facebookissa jakaessasi kuvamateriaaliamme?
Demokratiassa jokaisella on yksi ääni – olipa palkansaaja, johtaja, poliitikko tai työtön – jokaisen ääni on yhtä arvokas. Sopivan ehdokkaan voi tavata vaikka oman kaupan edessä, vaalitapahtumassa tai ehdokkaisiin voi tutustua eri vaalikoneiden kautta.
Esimerkiksi SAK:n paremman työelämän kehittämiseen sitoutuneita ehdokkaita voit selata 4.3.2025 eteenpäin osoitteessa SAK:n vaaligalleriat
Terveys on keskeinen haaste työllistyä, mutta työttömien lakisääteiset terveystarkastukset toteutuvat eri puolella Suomea eri tasoisesti. Jonotusajat vaihtelevat ja hoitoon pääsyn mahdollisuuden taso vaihtelee (mm. TEA-Viisari 2022, AvoHilmo 2020, 2022). Vaikka maksuttomaan työkykykartoitukseen pääsisi, lääkärikäynteihin tai lääkkeisiin ei ole taloudellisesti varaa. Työkyky ei parane. Tilanne heikentyy edelleen vuonna 2025 vähävaraisten ja pienituloisten joukossa ja alueellinen epätasa-arvo lisääntyy.
Monet terveysongelmista ovat hitaasti hoidettavia ja haittaavat lievinäkin kasaantuessaan työkykyä ja siitä johtuen työllistymistä. Vuonna 2023 työttömien maksuttomaan terveystarkastukseen osallistui koko maassa työttömistä keskimäärin 8,3 % (Sotkanet).
Vaihteluväli on alueellisesti suurta, vaihdellen Helsingin (1,6 %) ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen (2,1 %) heikoista luvuista Kainuun (46,3 %) ja Etelä-Savon hyvinvointialueen (38,9 %) laajempaan tavoittavuuteen.
Palvelupolkujen ja terveystarkastuksien hoitoonpääsyyn pitää kiinnittää huomiota. Näin hoidetaan myös työkykyä ja parannetaan työllistymisen mahdollisuuksia. Palvelupolulla on toki monia muitakin pisteitä, mutta terveyden hoitaminen auttaa myös muihin palveluihin löytämistä ja sitoutumista.
Palkkatuen keston lyhentäminen, sen ansiotukea kerryttävien päivien epääminen sekä tiukentuneet myöntöperusteet heikentävät etenkin työelämäkatkoista kärsivien työllistymistä.
Vuoden 2025 alusta tilanne on myös epätasa-arvoistunut osan kuntien linjatessa, että palkkatukea ei myönnetä enää järjestöjen työllistäessä heikommassa työmarkkina-asemassa olevia. Aiemmin vuonna 2023 järjestöjen saama palkkatuki oli 100% ja vuonna 2024 se lyheni ja sen ulkopuolelle määriteltiin työnantajan pakolliset työnantajamaksut sekä esimerkiksi lomakorvaukset.
On hyvä huomioida, että järjestöille myönnettävä palkkatuki myönnetään enintään 65% työajan kustannuksia vastaavalle summalle.
Etenkin jos sosiaaliturvan velvoittavuutta lisätään, tulee huolehtia, että työkokeilupaikkoja ja kuntouttavaa työtoimintaa on alueella. Järjestöjen tuottamat palvelut ovat laadukkaita, kilpailukykyisiä ja voittoa tavoittelemattomia ja tuntevat alueelliset erityispiirteet. Siksi järjestöjen palveluita tulee tukea ja niille suunnata rahoitusinstrumentteja kuntouttavan työtoiminnan ja työkokeiluiden ohjaamista varten.
Järjestöjen edellytykset työelämään tukijana tulee säilyttää. Kun jopa 80 % avoimista työpaikoista menee työpaikanvaihtajille, työelämään saattajille ja ottajille esim. palkkatuen muodossa tai työkokeilijoiden mahdollisuuksien tarjoajana on suuri kysyntä. Tätä toimintaa ei voi pyörittää vapaaehtoisvoimin.
Työelämässä laajemmin ilmiönä näkyy ikäsyrjintä rekrytoinneissa sekä työelämäkatkojen vierastaminen uudelleen palkkaamisissa. Palkkatuen heikennys (ei kerrytä ansiosidonnaista) on vähentänyt sen kiinnostavuutta yksilölle; järjestöjen avustusten leikkaaminen on vähentänyt mahdollisuuksia tarjota työkokeilu- tai kuntouttavan työn mahdollisuuksia niitä työelämäkatkoilta työelämään palaaville.
Työllistymisen keskeisenä esteenä on se, että työpaikkoja ei ole, niitä ei löydetä tai ne eivät tarjoa toimeentuloa. Suoja-osan palauttaminen, katkeamattoman toimeentulon siltaaminen sekä tuen ja toimeentulon yhdistämisen kehittäminen edistävät työllistymistä. Myös työnantajat tarvitsevat tukea ja tietoa etenkin pienemmissä yrityksissä työntekijän osatyökykyisyyden huomioimisessa.
Joka 10. suomalaisella on ulosottovelkaa ja/tai maksuhäiriömerkintä. Tämä osaltaan voi hankaloittaa työllistymistä: ei tunneta mekanismia, miten palkanmaksu vaikuttaa ulosottoon tai etuuksiin. Asumistuen lasku saattaa ajaa ihmisiä asumaan edullisempien vuokrien haja-asutusalueille, josta työllistymiseen tarvitaan auto heikkojen julkisen liikenteen palvelujen vuoksi.
Velkaantumisen vähentämistä työllistymisen edistämiseksi pitää tukea mm. säätämällä terveydenhuollon asiakasmaksut ei-ulosottokelpoisiksi. Lisäksi vahvistettava asiakasmaksulain 11. pykälän tosiasiallista käytäntöön soveltamista eli asiakasmaksujen alentamista tai perimättä jättämistä. Vastuun terveydenhuollon asiakasmaksujen huojennuksesta tulee siirtää hyvinvointialueille, koska kaikki huojennusta tarvitsevat ja siihen oikeutetut eivät kykene seuraamaan ja hakemaan huojennusta itse. Lääkekorvauksien, omavastuuosuuden sekä hoitotakuun ja sairauspäivärahan muutoksien arviointi otettava huomioon terveyttä osana työkykyä ja työkyvyn saavutettavuutta huomioitaessa.
Velkajärjestelyiden vaikutusta työllistymiseen (mm. suojaosan poisto, ulosoton suojaosan mahdolliset tulevat muutokset hallituskaudella) etenkin pienpalkka-aloilla ei ole arvioitu kylliksi oletettujen kannustinloukkujen näkökulmasta. Työn vastaanottamisesta on tullut kalliimpaa (mm. työmatkat) ja työllistyminen on edelleen vaikeutunut (työllisyysluvut). Lisäksi tulee pohtia, miten ulosotossa olevia voitaisiin suojata koeaikapuruilta työllistymisen yhteydessä?
Asumistuen heikennykset vaikeuttavat siirtymistä alueille, missä työllistymisen mahdollisuuksia voisi vielä olla. Häätöjen määrät ovat lisääntyneet myös työssäkäyvillä (mm. VVA). Ruoka-avun tarve on kasvanut (mm. Diakonia-työ). Korjaavien toimenpiteiden odottamiseen ei ole aikaa. Ruoka-aputoimijoiden tilanne on muuttunut haastavammaksi, kun sekä valtion, kuntien ja hv-alueiden järjestöjen rahoitusta on leikattu.
Alueellisia palvelupolkuja työllistymisen tueksi aikuissosiaalityön ja koulutuksen kautta tulee kehittää ja tarjota etenkin matalasti koulutetuille sekä heille, joiden alueella työllistyminen on vaikeaa tai erityisen kilpailtua etenkin, jos työnhakijalla on työllistymistä estävä tai haittaava ominaisuus. TE-24 uudistuksen yhteydessä on voitava huolehtia tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta työllistymisen palveluiden suhteen myös vuonna 2025.
Tutkinnon vaikutus eläkkeeseen tulee huomioida ja tarjota kokotutkintoja matalasti koulutetuille.
Palkkatuetun työn vaikutus eläkkeeseen tulee arvioida uudelleen ja näin madaltaa työelämään palaamista.
Hyvinvointialueita tulee motivoida huolehtimaan työkyvyn palvelupolun sujuvoittamisesta sekä yhteistyöhön työvoimapalvelujen kanssa. Työnhakijaa on tuettava oikean etuuden piiriin. On tärkeää vahvistaa osatyökykyisten ja täsmätyökykyisten työllistymisen edellytyksiä. Tällaista tukea on tarjonnut myös esimerkiksi työttömyysturvan suojaosa. Motivaatioksi eivät näytä riittävän työttömyyden kestoon sidotut maksut. Tämä heikentää kuntien taloutta, joka heikentää palveluiden tarjoamista.
Epävarmassa työllisyystilanteessa työn vastaanottamista etenkin yksinhuoltajilla ja perheellisillä työnhakijoilla tulee edistää päivähoidon mahdollisuuksien ja joustavuuden lisäämisellä.
Työllisyys on heikentynyt merkittävästä Orpo-Purra-hallituksen kaudella. Hallituskauden aikana 2023-2025 on jo tähän mennessä toteutettu useita sosiaaliturvan leikkauksia, joiden vaikutuksia vaikutusarviot kuvaavat merkittävästi erityisesti heikoimmassa taloudessa tilanteessa olevien tilannetta heikentäväksi (Itla, Kela).
Haluamme muistuttaa, että tutkimuksellisten keskiarvojen lisäksi leikkauksien yhteisvaikutus samaan henkilöön etenkin taloudellisessa tilanteessa (erit. työttömät ja työelämän ulkopuolella olevat lapsiperheet, työttömyydestä eläkkeelle siirtyvät, asumisen hankaloituminen asumistuen vuoksi esim. osa-aikaisesti työskenteleville) tulisi arvioida mediaanin sekä heikoimmassa asemassa olevien osalta. Alueellisia eroja ei ole otettu huomioon sosiaaliturvan heikennyksissä.
Työelämän ulkopuolella olevien edellytykset kuntalaisina tulee huomioida ja ottaa kunnissa ja hyvinvointialueilla käyttöön syrjäytymisen ehkäisyn vaikutusarviointi kaikessa päätöksenteossa.