Onko sinulla kirjoituksia työttömyydestä, jokin oma tarina? Voit lähettää sen sähköpostilla nemi.ylonen@tatsi.fi ja julkaisemme sen anonyyminä sosiaaliseessa mediassa ja tässä blogissa.
Työttömyystuen leikkaukset
“Työttömyys ja leikkaukset ovat vaikuttaneet minuun tänä vuonna erityisen voimakkaasti. Työskentelin määräaikaisena yhdistyksessä, joka jäi ilman STEA:n avustusta. Näin ollen myöskään minun työsuhdettani ei jatketa enää. Leikkaukset vaikuttavat suoraan työpaikkojen määrään, mikä on todella surullista. Yhdistyksemme jää näin ollen myös ilman toiminnanjohtajaa, mikä on huolestuttavaa.
Olen pohtinut, kuinka saada rahani riittämään työttömyyden aikana. Olen todella pettynyt työttömyystukien leikkauksiin. Käytännössä minun ei kannata tehdä keikkatyötä – joka olisi välttämätön menojeni kattamiseen – sillä jokaisesta ansaitusta eurosta otetaan puolet pois Kelan päivärahassa. Liittoon en ole valitettavasti kuulunut vielä riittävän kauaa saadakseni ansiosidonnaista.
Pelkään, että tuista leikkaaminen ajaa jopa korkeakoulutettuja ihmisiä pikavippikierteisiin. Työttömyystukien tarkoitus on ottaa koppia ihmisestä tilanteessa, jossa on hänen vuoronsa olla työtön. Koska työttömiä on tällä hetkellä paljon enemmän kuin avoimia työpaikkoja, leikkaaminen tuista ei tunnu perustellulta ratkaisulta. Se ei tuo yhtäkään työpaikkaa lisää.
Olen tehnyt lukuisia työhakemuksia, enkä ole edes päässyt haastatteluun paikkoihin, joissa olen itse työskennellyt vuosia sijaisena. Työpaikkoja ei yksinkertaisesti riitä kaikille. Korkeakoulutettuna toivoisin oman alan töitä, mutta ei sinne asiakaspalvelutehtäviinkään enää nykyisin noin vain kävellä. Moni varmasti muistaa muutaman vuoden takaisen jutun Finnkinon nelivaiheisesta rekrytointiprosessista.
Haluaisin nähdä työttömyysjakson osana luonnollista elämän syklisyyttä, mutta valitettavasti se aiheuttaa taloudellista epävarmuutta ja stressiä. Nykyinen oikeistohallituksen ajama politiikka tuntuu epäreilulta ja epäinhimilliseltä. Entäpä jos emme sittenkään rankaisisi jo valmiiksi haastavassa tilanteessa olevia? Onneksi on Tatsi ry:n kaltaisia toimijoita, jotka ovat aidosti heikomman puolella. Toivon, että tämän kaltaisten järjestöjen toiminnan tukeminen jatkuu.“
Sairastunut väärin
“Kun lääkäri on todennut usean vuoden työkyvyttömäksi, työkokeilu ei onnistu ja tulee hylkyä päätöksistä, tippuu ihminen peruspäivärahalle ja toimeentulotuelle. Ei ole oikeutettu sairauseläkkeeseen, ei vammaistukeen, ei kuntoutustukeen, ei sairauspäivärahaan. Ei, vaikka on lääketieteellisesti todetut sairaudet. Mutta jos diagnoosi ei ole oikeanlainen, niin ei pääse oikean tuen piiriin. Sairauteni on lääketieteellisesti todettu ja aiheuttaa oirekuvauksenkin mukaan vaikeasti hoidettavaa kipua, mutta kipu ei ole hyväksytty syy etuuteen.
Olen siis pudonnut välitilaan, ihmisroskaksi, jota hallitus nyt haluaa kurittaa lisää.
Tein urani pamilaisella alalla. Yksinhuoltajana pienestä palkasta ja epäsäännöllisistä tunneista ei kertynyt säästöjä. Olin kuitenkin onnellinen, sillä ajattelin aina, että se riittää, että jääkaapissa on ruokaa.
Nyt on kuitenkin tilanne se, että jääkaapissa ei enää ole ruokaa, koska tuet ovat pienet ja hinnat vain nousevat. Toivottomuuden tunne vain kasvaa yhtä aikaa pelon kanssa. Kuinka meidän nyt käy?
Sosiaaliturvan vastikkeellistaminen sairaiden kustannuksella on kuin ottaisi pelastusrenkaan pois hukkuvalta. Sosiaaliturvan uudistaminen ei kulje käsi kädessä eläkejärjestelmän kanssa. Eivät pitkäaikaissairaat parane kepillä, eikä heille myönnetä sairauseläkettä yhtään sen helpommin.”