Siirry sisältöön

Etusivu
- Blogi
Järjestö
Työttömälle
Toiminta
Kyselyt
Media
Yhteystiedot

Tervetuloa!

TÄSTÄ!

Pääset kuvaketta painamalla tapahtumasivulle! 👇

19.11., 03.12., 17.12. Lue lisää: https://www.lahella.fi/activities/1684306958

19.11., 03.12., 17.12. Lue lisää: https://www.lahella.fi/activities/1684306958

tatsiry

Tatsi on työttömän puolella! Tatsi tukee, auttaa ja palvelee ammattiliittoihin kuuluvia työttömiä. Tule mukaan toimintaan!

Luukku 7 7.12.2024 klo 16:54 Tuiskun kädet vapi

Luukku 7

7.12.2024 klo 16:54

Tuiskun kädet vapisevat takin taskuissa hänen seistessään mitäänsanomattoman harmaan betonirakennuksen ulko-ovien takana. Vieressään painoa jalalta toiselle vaihdellen seisoo kaksi, selvästi toisensa tuntevaa henkilöä. Hengitys höyryää pakkasen nipistellessä huulia. Tuntuu, kuin pakkanen tunkeutuisi äänihuuliin asti, sillä sanaakaan hän ei saa sanottua noille vieraille ihmisille. Kotona Tuisku oli vannottanut itselleen rohkaistuvansa juttelemaan kaikille, tai edes osalle, itsensä nolaamisenkin varjolla. Silti, yksikään sana, edes ”hei” ei suostu muodostumaan pihahdusta kuuluvammaksi. Tuisku vetää hupun päänsä suojaksi, enemmänkin vain muuttuakseen näkymättömämmäksi.

Iloiset kasvot lähestyvät ikkunan takaa ja kulkevat kohti ovea. Kuuluu ”klonks” kun lukon kieli vetäytyy pesäänsä ja lämmin tuulahdus toivottaa tervetulleeksi sisään. Paikalle valuu kymmenen minuutin aikana useita ystäväjoukkoja ja muutamia yksin tulevia. Lämmin glögikuppi kädessään Tuisku kiertää katseellaan tilaa. Vahingossa otettu suora katsekontakti itsevarmuutta uhkuvaan tummatukkaiseen vieraaseen saa Tuiskun katseen äkkiä pudottautumaan juomaansa. Hieman häkeltyneenä hän pyöräyttää nestettä kupin reunoja pitkin, melkein läikyttäen glögit paidallensa.

Nyt on tehtävä jotain, suunta kohti tuntematonta tai kotiin. Pakottaen jalkansa liikkeelle Tuisku lipuu tuon aikaisemman katsekontaktin luoneen henkilön puhe-etäisyydelle. Täysin odottamatta keskustelu soljuu luontevasti, vaikka seuraan liittyy tapahtuman järjestäjäkin. Tuisku puhkuu itseluottamusta.

Pimeällä, katulampun valaisemalla tiellä Tuiskun mieli tuntuu kirkkaammalta kuin koskaan. Kotimatka lentää siivillä.

Luukku 6 Vellamo nakertelee kynsiään kirkkaan o

Luukku 6

Vellamo nakertelee kynsiään kirkkaan oranssilla sohvalla. Hän koittaa keskittyä siihen, mitä johtaja selittää työstä. Iän kanssa Vellamo on oppinut olemaan oma itsensä tilanteessa kuin tilanteessa, mutta työhaastatteluissa tämä ”taito” ei aina ole se vahvuus. Hän vähät välittää millaisen kuvan antaa itsestään. Töitä tulee ja menee, joten stressi nyt onnistumisesta ei ole läsnä. Sitä paitsi juuri nyt kiinnostus tuntuu olevan yksipuolista, sillä Vellamon päässä liikkuu vain ajatukset siitä kivasta kahvilasta, jossa pari päivä sitten vietti illan. Baristana voisi olla mukavaa, kun pääsee tapaamaan satoja uusia ihmisiä päivässä.
”Ai mitä?” Vellamo herää mietinnästään, kun johtaja esittää hänelle kysymyksen. Tai siltä johtajan kasvot näyttävät ja hiljaisuus indikoi. ”Niin että kiinnostaisiko?” Eipä oikeastaan. Vellamo kiittää haastattelusta ja poistuu itsevarmana ystävällisen ”Ei” jälkeen.

Miksi ottaa työ, joka ei inspiroi ja innosta?

Onnea 107-vuotias Suomi! 🇫🇮 Mikä sinulle o

Onnea 107-vuotias Suomi! 🇫🇮

Mikä sinulle on tärkeintä itsenäisessä Suomessa?

Luukku 5 Tuisku kuvailee työttömyyttään lamaa

Luukku 5

Tuisku kuvailee työttömyyttään lamaannuttavaksi. Epätietoisuus tulevasta on stressaavaa, kun yhtään mitään ei voi suunnitella kahta viikkoa pidemmälle. Pieniä valonpilkahduksia tulee kuitenkin aika-ajoin, kuten tänään sattumoisin sosiaalisessa mediassa törmätessä ilmoitukseen pikkujouluista. Pikkujoulut itsessään ei innosta Tuiskua, sillä rahanmeno lahjan hankintaan on ahdistava ja jopa siistimpien vaatteiden hankinta hienoihin pikkujouluihin on ollut poissa mahdollisuuksien listalta jo kauan.

”Työttömien pikkujoulut”. Tutustuessaan esitteeseen tarkemmin, pintaan nousee ehkä jopa innostusta muistuttava tunne. Uhka vai mahdollisuus? Mahdollisuus, ehdottomasti. Hengitys on muuttunut tiheämmäksi ja pupillien laajentuessa silmien vihreys on hädin tuskin enää havaittavissa. Tässä voisi olla kyseessä verkostoitumista. Tuiskun mieleen palaa ne opettajan kaukaiset sanat siitä, kuinka verkostoituminen voi olla työnsaannin kannalta tärkeää. Tähän asti tapahtumissa juokseminen ei ole tuntunut luontevalta, tai siis se jutteluosuus.

Keskustelutaidot eivät ole se Tuiskun vahvin osa-alue, joten pelkkä ajatus tuntemattomien kanssa niitä näitä -höpöttelystä kammoksuttaa. Asiaanhan voisi mennä heti, sen kummemmin jaarittelematta. Tämä taktiikka on kuitenkin todettu varmaksi kiinnostuksen tappajaksi, kun keskustelu aloitetaan sanoilla ”Oisko mulle töitä?”. Pitäisi osata esitellä itseään listaamatta asioita, kertoa mieleenpainuvalla tavalla ”miksi juuri minä” ja vieläpä katsoa silmiin sen koko ajan.

Näissä pikkujouluissa tuntuu kuitenkin olevan jonkinlainen… tai enemmänkin puuttuvan… paine. Kun kaikki ympärillä ovat tulleet viettämään aikaa, eikä kilpailemaan työnantajien huomiosta, hengittäminen tuntuu helpommalta. Kuvainnollisesti. Hengittäminen on aina vaikeaa kun siihen sattuu keskittymään. Potentiaalisesti tässä voisi siis olla kyseessä jopa hauska ilta.

”Lisää kalenteriin”.

Luukku 4 Vellamon puhelin tuuttaa kahdesti, kunne

Luukku 4

Vellamon puhelin tuuttaa kahdesti, kunnes toisesta päästä kuuluu karhea ääni. Kyseessä on isä. He juttelevat pitkät pätkät kaikesta maan ja taivaan välillä, kunnes puhe saa yllättävän käänteen, tai oikeastaan isän tuntiessa ei niinkään yllättävän, kun esille tulee avoin työmahdollisuus jonkun tutun tutun firmassa, jonne isä oli Vellamoa jo suositellut. Ihokarvat nousevat pystyyn, taas isä on sooloillut. Tunnollisena Vellamo kuitenkin ottaa puhelinnumeron ylös soittaakseen johtajalle. Siis suoraan johtajalle, sillä kyseessä on ilmeisesti piilotyöpaikka, jonka rekryä itse johtaja hoitaa. Kaikkialta sitä itsensä löytääkin, hän miettii.

Vellamolla on laajat verkostot. Ulospäinsuuntautuneen persoonansa ja rohkeutensa johdattelemana on ympärille karttunut jos jonkinmoista kansaa. Osittain myös tästä syystä Vellamo luikertelee usein työstä toiseen, sillä uudet mahdollisuudet houkuttelevat.

Luukku 3 Tuiskun tavallinen päivä alkaa omaan i

Luukku 3

Tuiskun tavallinen päivä alkaa omaan ikään verraten ikivanhan tietokoneen avaamisella. Hurina pölyttyneestä koneen tuulettimesta vihjaa lisäkuluja, sillä oma into ja jaksamus perehtyä asiaan on ottanut hatkat.

Pikakahvin huumea tuoksu valtaa koko 24 neliöisen yksiön. Taas liian vahvaa. Ensimmäisen siemauksen jälkeen irvistellen Tuisku istahtaa lattialle, ristii jalkansa ja aloittaa näpytellen tutut sanat tietokoneensa ruudulle. Mitään filttereitä ei työnhakusivustolla tarvitse paikkakuntaa lukuun ottamatta asettaa, sillä mikä tahansa työ, johon pätevyys riittää, kelpaa.

”Kelpaa” on Tuiskun vakiosanastoa. Ei mitään likkaa, eikä kyllä ehkä myöskään tarpeeksi, mutta kelpaa. Liian vahva kahvi kelpaa, kunhan on kahvia. Ystävän yksipuolinen auttaminen kelpaa, onpa edes joku kaveri. Mikä tahansa työ kelpaa, olisipa edes jotain lisätuloja. Lisätuloja, sillä suurista palkoista Tuisku ei uskalla edes haaveilla, vaan tyytyy siihen tosiasiaan, että toimeentulotuki on ja pysyy. Toimeentulotuki onkin nyt siis se päätulo, joka ei riitä kattamaan ihmisarvoista elämää.

Uusien ilmoitusten selaamiseen kuluu kutakuinkin viisitoista minuuttia, ja saldona on pyöreä nolla. Hyvinä päivinä avonaisia välilehtiä saattaa olla useampikin, joissa hämyilee potentiaaliset uudet työpaikat. Mutta ei tänään.

Kahvin viimeiset kylmät tipat valuu kurkkuun ja mieli on ankea. Päivän teema on lukkoon lyöty, ellei jotain mullistavaa tapahdu. Teema on pettymys.

Oletko työtön tai lomautettuna? Tule mukaan vert

Oletko työtön tai lomautettuna? Tule mukaan vertaistukiryhmään, jota vetää oma kokemusasiantuntijamme.

Seuraava tapaaminen on huomenna 3.12. kello 12-13. Ryhmä kokoontuu tuttuun tapaan kahden viikon välein Teamsissa, Tinyurl.com/vertsu

Osallistuminen on ilmaista, etukäteen ei tarvitse ilmoittautua ja kaikki ovat tervetulleita. Mukaan voi tulla kännykällä tai tietokoneella. Tulethan ajoissa linjoille!

Lue lisää Tatsin verkkosivuilta https://tatsi.fi/vertaistukiryhmat-tyottomille/

Luukku 2 Vellamo istuu kahvilassa, tummapaahtoa k

Luukku 2

Vellamo istuu kahvilassa, tummapaahtoa kupillinen kourassaan. Tänään on määrä tavata ystäviä, jotka kaikki saapuvat eri puolilta Helsinkiä ja lähikuntia. Harvinaista herkkua saada kaikki saman pöydän äärelle.

Ystävät saapuvat ripotellen, jokainen upotettuna lämpimään halaukseen. Takaisin pöytään siirtyessä Vellamo tarkkailee joka kerta kahvilan työntekijöitä, ja miettii miten tekisi aloitussiirron. Keskustelu kuitenkin vie mennessään, vaikka ajatukset välillä harhailevatkin siihen, miten asiansa esittäisi. Sormia pistelee, niska on aivan jumissa. Ei Vellamo yleensä jännitä, mutta tänään ystävien läsnäolo saa kauhunsekaisia tunteita aikaan, sillä kieltävä vastaus tuntuisi alentavalta.

Takit vedetään päälle. Hetki on koittanut. Vellamo kävelee tiskille ja kysyy esihenkilöä. Ei paikalla, ”tuu huomenna yhentoista maissa uudestaan”. Ei Vellamo voi sinne asti odottaa, homma on hoidettava heti pois alta. ”Oisin vaan duunia kyselly…”. ”Joo, tuu huomen sit, en mä osaa oikeen vastata tohon”. No ei kai siinä mitään voi, tullaa sitten myöhemmin uudestaan.

2024 © Työttömien ay-jäsenten tukiyhdistys ry