Olen kiertänyt työni vuoksi vuosikymmeniä ympäri Suomea. Tavannut poliitikkoja, virkamiehiä ja ihan tavallisia kuntalaisia.
Työllisyystilanne on ollut kaikkina aikoina yksi isoista keskustelun aiheista. Aivan viime vuosiin asti erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa kyse on ollut yleensä pääasiassa suuresta työttömyydestä ja keinoista luoda työpaikkoja.
Nyt tilanne on muuttunut. Kun ennen eduskuntavaaleja kiersin lähes kaikkialla Suomessa, vastassa oli aika ajoin tuskalliseltakin kuulostavia kuntapäättäjiä ja yrittäjiä huolissaan siitä, että työntekijöitä ei ole. Huutava työvoimapula joka puolella Suomea on iso ongelma.
Samaan aikaan meillä on yli 200 000 ihmistä työttömänä kovan työvoimapulan rinnalla. Tämän lisäksi kokonaan työvoiman ulkopuolella on paljon työikäisiä ihmisiä.
Päättyneellä vaalikaudella työttömien asemaa ja työnsaannin edellytyksiä parannettiin vahvistamalla työvoimapalveluita nk. pohjoismaisen työvoimamallin mukaan. Tämän lisäksi työvoimapolitiikka siirretään tulevina vuosina kuntiin elinkeinopolitiikan rinnalla hoidettavaksi.
Aivan selvää kuitenkin on, että pelkät hallinnon tasolla tapahtuvat muutokset tai työttömiin kohdistuvat toimet, jotka eivät todellisuudessa auta työllistymään, eivät ole riittäviä. Tarvitaan vähemmän työttömyyden ja työttömien hallinnointia; tarvitaan enemmän käytännön työtä ihmisten aut-tamiseksi työuran tai uuden työuran alkuun.
Monet työvoimahallinnon työntekijät ovat turhautuneita, kun työaikaa kuluu aivan liian paljon byrokratiaan ja papereiden pyörittämiseen konk-
reettisen avun ja tuen antamisen sijaan työtä hakevalle ihmiselle.
Olisiko jo aika päättää luottaa työttömäksi joutuneisiin ihmisiin? Muutamat väärinkäytöstapaukset vuodessa eivät perustele nykyisen kaltaista raskasta byrokratiaa. Työvoimahallinnon osaavien ammattilaisten aika kannattaisi käyttää – usein terveydenhuollon ammattilaisten kanssa – rakentamaan yhteys työtä hakevan ja työntekijää tarvitsevan välille.
Aivan niin kuin eräs työvoimapolitiikan toimija teki. Hänellä oli 10 hengen varastotyöntekijän kurssi. Hän kuljetti kurssilaiset alueen työnantajien luo ja loi yksitellen jokaiselle polun työhön. Keino oli niin yksinkertainen, että kurssittaja takasi työntekijän osaamisen ja lupasi, että työntekijä, joka ei pärjää, palaa kurssille. Kaikki kymmenen, aiemmat pitkäaikaistyöttömät, työllistyivät yhden viikon aikana vakituisiin työsuhteisiin.
Antti Rinne
poliitikko, ammattiyhdistystoimija ja juristi