Peppi Tervo-Hiltulan puheenvuoro Erilaisessa minglessä 24.6.2025
On vaikea löytää töitä, jos ja kun niitä ei ole. Vielä vaikeampaa se on silloin, kun on joku esimerkiksi terveyteen tai työkykyyn liittyvä ongelma tai haaste. Tai jos osaaminen on vanhentunutta, tai jos kielitaito ei riitä kaikkiin tehtäviin.
Tällä hetkellä, tällä sosiaaliturvan leikkauksien jälkeisellä ajalla, viimeisimmän tilaston mukaan Suomessa on noin 312 000 työtöntä työnhakijaa. Huomenna julkaistava tilasto tuskin valaa uskoa kovin voimakkaasti työllistymisen kääntymiseen kasvuun, kun ei talous erityisen hyviä merkkejä ole siihen näyttänyt. Ehkä sitten syksymmällä.
Nämä yli kolmesataa tuhatta hakijaa sisältävät myös toistaiseksi lomautetut, ja erityisesti kannattaa kiinnittää huomio niihin pitkäaikaistyöttömiin, joita Suomessa viime kuussa oli jo yli 117 000 eli noin Lahden kaupungin väkiluvun verran, sekä alle 25-vuotiaisiin uraansa aloitteleviin työelämän ulkopuolella oleviin, joita on 36 000 – pienen suomalaisen kaupungin kuten Nokian tai Kajaanin verran! Työikäisiä Suomessa on hieman alle kolme miljoonaa, vähän alle puolet väestöstä. Työllisyysaste Suomessa on noin 76,2 prosentin luokkaa eli noin 2,59 miljoonaa suomalaista on työssäkäyviä.
Avoimeksi ilmoitettuja työpaikkoja oli reilut 80 000, joten karkeastikin ajatellen ja työpaikkojen osa-aikaisuus sivuuttaen jokainen avoimeksi ilmoitettu työpaikka voitaisiin täyttää työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuneella hakijalla jopa neljä kertaa. Kun tähän vielä yhdistetään se tieto, että jopa 80 prosenttia työpaikoista täytetään jo työssä olevilla, on tilanne työelämän ulkopuolella olevan kannalta karu. Harva kun sinne työelämän ulkopuolelle itse haluaisi – OECD:n ja eräiden muiden tutkimuksien mukaan arviolta yhdeksän kymmenestä työttömästä olisi mieluummin työssä kuin työttömänä.
Hyvä uutinen toki on, että jopa 60% työpaikoista on piilotyöpaikkoja. Niiden löytäminen onkin sitten sinnikkyyttä, rohkeutta ja hyvää säkää vaativaa. Ei ole enää epätyypillistä, että avoimeksi ilmoitettua työpaikkaa hakee yli 100 pätevää ja osaavaa tyyppiä. En ihmettele, että yrittäjä säästää itseään, ja haluaa löytää uuden työntekijän verkostoistaan.
Saimme tämän vuoden “Mingle-kyselyyn” lähes sata vastausta, kun kysyimme, mihin käyttäisit rahaa, jos saisit juuri nyt yllättäen 800 euroa. Ennen kuin kerron näitä vastauksia, pysähdy miettimään, mistä sinä saat tällä hetkellä rahaa.
Tähän kyselyyn vastanneista nimittäin saavat rahaa tai toimeentulonsa palkkana hieman vajaa 40 prosenttia, etuuksina työttömyyskassasta tai Kelalta, myös lähes 40 prosenttia – olipa joukossa viisi prosenttia en mistään -vastauksiakin. Näiden lisäksi eletään säästöillä tai puolison tuloilla.
Mutta 800 euroa, joka vastaa suunnilleen työmarkkina tukea ennen veroja. Mihin vastaajat sen käyttäisivät? Vastaukset olivat varsin selkeitä:
Laskuihin, elämiseen, lääkärikäynteihin. Pikavipin ja luottokortin tyhjentämiseen. Muutama saisi tuosta summasta jo säästöön tulevaa tai asuntoa varten, mutta valtaosalle vastaajista raha uppoaisi lääkkeisiin. Yksi vastaaja ostaisi jääkaapin täyteen ruokaa – ja lapsille cocikset ja karkkipussit. Toivon, että hän voisi voittaa lotosta tai vaikka löytää kadulta muutaman euron tämän suunnitelman toteuttamiseen. Yksi haaveili tuoreiden vihannesten ja marjojen herkuttelulla, toinen suunnitteli ostavansa varastoon vessapaperia, pesuaineita ja kuivamuonaa.
Yksi ajaisi ajokortin, että helpottaisi liikkumista ja työllistymistä. Auton korjaus tosin tuntuu olevan niin kallista, että moni laittaisi rahan siihen. Myös silmälasit ja matkustaminen – edes bussilla lähimpään kaupunkiin tai sukulaisten luo naapurikaupunkiin – olivat asioita, joihin pienen lottovoiton voisi käyttää. Joku maksaisi ennalta vuokraa pois, toinen auttaisi taloudellisesti vaikeammassa tilanteessa olevaa ystävää tai sukulaista.
Muutama huomautti, ettei toimeentulotuella uskalla ottaa mitään rahaa vastaan, ei uskalla edes Lotota. Ne kaikki kun vaikuttavat tukiin.
Tuon ylimääräisen rahan lisäksi kysyimme siitä, miten määrittelisit nykyisen tilanteesi – oletko työssä, työtön, opiskelija tai jotain muuta. Työssä oli noin kolmannes vastaajista, ja noin 15 prosenttia oli osa-aikatyössä. Kolmannes oli työttöminä, reilu kymmenen prosenttia eläkkeellä erinäisistä syistä ja ääniä riitti myös opiskelijuudelle ja muulle syylle – kuten sairauden vuoksi – pois työelämästä olemiselle.
Lopuksi haluaisin nostaa kyselystä vielä muutamia terveisiä, joita kyselyyn vastanneet halusivat välittää tämän tapahtuman kävijöille.
Voimia, viisautta ja muutama vihainen kommentti. Avoimissa kommenteissa tuli järjestelmän vaikeus esille, ja se, ettei edes niiden, joiden pitäisi osata neuvoa, tunnu saavan apua palveluiden saamiseen. Puhumattakaan tästä kokemuksesta – tämä on suora sitaatti
Työssä sosionomina, ruokajonoon lounastauolla tunnen olevani typerä idiootti en minä rakasta työtäni niin paljon minä autan narkomaaneja vankeja hulluja minä katson silmiin ja olen ihminen minä pidän heidät poissa kaduilta ja varjoista minä olen ihminen.
Yleistukea toivottiin – tai siis tarpeeksi iso kansalaispalkka – ja sitä myöden raskaaksi koetusta byrokratiasta irtautuminen. Suoja-osan eli tietyn summan vaikuttamattomuus etuuksiin kaivattiin takaisin, ja nuorille vastavalmistuneille varmempia työnäkymiä.
Eräs pohti tilannetta näin:
Oma työllisyystilanne vaikuttaa heti siihen miten suurelta tai pieneltä mikäkin rahasumma kuulostaa ja tuntuu. Työssäkäyvänä 800e tuntuu tavallaan pieneltä summalta. Jos taas olisi työtön, niin sama summa tuntuisi todella suurelta!
Joka viides suomalainen on vähävarainen. Siksi on hyvä muistaa nämä terveiset:
Köyhä on hyvin harvoin valinnut itse omaa tilannettaan. Köyhä ei kaipaa kuritusta tai tehottomia palveluita, vaan oikeaa työtä oikealla palkalla muun muassa terveydentila huomioiden. Luokaa töitä myös osa- ja täsmätyökykyisille!
Viimeisenä haluan nostaa tämän palautteen:
Meistä jokaiselle voi käydä elämässä huonosti: joku läheisemme tai me itse voimme sairastua vakavasti tai vammautua pysyvästi. Silloin on tärkeää, että hoitoa, apua ja toimeentuloa on saatavilla eikä niiden puolesta tarvitse taistella. Suomalainen yhteiskunta tulisi rakentaa niin, että jokainen päättäjäkin voisi kuvitella elävänsä siinä hyvän elämän missä tahansa tilanteessa tai asemassa – esimerkiksi liikuntavammaisena tai työkyvyttömänä.
Toivottavasti teemme kaikki tekoja taloudellisesti tasa-arvoisemman yhteiskunnan, työllistymisen ja työkyvyn säilyttämisen puolesta.