Tatsi ry järjesti työttömille hyvinvointiloman yhdessä Hyvinvointilomat ry:n kanssa. Lomalaiset saivat vertaistukea toisistaan. Lomaohjelmaan kuului mm. pelejä, levyraati, retki taidenäyttelyyn, saunomista sekä hyvää ruokaa. Ystävyyssuhteita solmittiin ja nautittiin puhtaasta ilmasta sekä luonnosta saaressa.
Tutustu Kesäkoti Kallioniemeen http://www.kesakotikallioniemi.fi/web/
Lue lomalla mukana olleen Sepon lomaterveiset.
Maanantaina aamu alkoi herätyksellä kotonani Kirkkonummella 7:45 ja pomppasin sängystä suoraan suihkuun. Tein oikein kaurapuuron mikrossa, jotta ei tulisi nälkä heti. Rinkka oli jo pakattu edellisenä iltana valmiiksi. Puuron syötyäni otin rinkan selkääni ja suuntasin Kirkkonummen Gesterbyn bussipysäkille, josta oli tarkoitus suunnata bussimetro yhdistelmällä Matinkylän kautta Itäkeskukseen. Sieltä bussilla kohti määränpäätä Karhusaaren pysäkkiä ja siitä kävellen venesatamaan, josta lautta noukkisi matkustajat sovitusti kyytiin. Olin katsonut valmiiksi, miten kuljen perille ja missä pysäkillä jään pois, mutta silti tuntematon määränpääni hieman hermostutti minua.
Itäkeskustan bussipysäkillä huomasin muitakin ihmisiä odottamassa isot kantamukset mukanaan. En tunnistanut ketään entuudestaan kuten olin ajatellutkin – tuskinpa tuttuja olisi tulossa samaan paikkaan. Bussimatka kohti määränpäätä meni nopeasti ja pian kuului ääni heikosti Karhusaarentie, ja minulla oli vain muistissa Karhusaarenpysäkki H5090. Nousin siinä kiireessä ulos, kun moni muukin nousi kantamuksineen ja joku kyseli, onko tämä se pysäkki. Vastasin, juu, olettaen, että meillä oli sama matka. Niin meillä olikin, mutta päästessämme ulos bussista ja bussin lähtiessä jatkamaan matkaa, jokainen meistä huomasi, jotta olimme hypänneet ihan väärällä pysäkillä ja ihan liian aikaisin pois. Harmitus ja tuska pääsi monenkin suusta ja ei auttanut, kun lähteä kävelemään tietä pitkin eteenpäin. Joku siinä vaiheessa jo kysyi kuinka kaukana olemme määränpäästä ja milloin kenties seuraava bussi menisi?
Minä räpelsin älypuhelintani yrittäen googlettaa matkaa ja milloin seuraava bussi kenties menisi? Jatkoimme eteenpäin tuskastuneena ja hetken päästä totesin, jotta olimme hypänneet 5 pysäkkiä liian aikaisin ja seuraava bussi menisi samaan suuntaa vasta tunnin kuluttua. Ryhmä eteni hitaasti ja huokaillen sekä puuskuttaen jonkin matkaa, kunnes tulimme seuraavalle pysäkille. Jäimme varjoon viilentämään itseämme isojen kantamustemme kanssa. Joku totesi mää en kävele enää metriäkään mää odotan tässä seuraavaa bussia. Minä ja pari vanhempaa rouvaa aloimme puhelimilla tutkia tarkemmin, milloin seuraava bussi tulisi. Alkuun olimme tulo ajasta erimielisiä, mutta lopulta pääsimme yhteiseen näkökantaan odotusajasta.
Joku naurahti, jotta peukku pystyyn ja liftataan jonkun kyydissä lauttarantaan, josta jo sovittu 11:30 lautta oli lähtenyt. Minä yritin saada puhelimella jotakuta henkilökuntaa saaresta kiinni, jotta saisimme sanan tapahtuneesta ja lautturi (Juha) tulisi noutamaan meidät. Pian eräs meistä sai vihdoin Kaijan, leirin vetäjän, kiinni ja sanan jotta olemme tulossa.
Seuraava bussi saapui ja bussikuski otti meidät kyytiinsä hymyillen ja nauraen kertomuksellemme. Pääsimme turvallisesti päätepysäkille mistä oli matkaa vielä venesatamaan. Tässä kohtaa olimme taas hieman erimielisiä, mihin suuntaan pitäisi lähtee kävelemään. Kaksi meistä lähti autotietä eteenpäin, kun me muut olimme sitä mieltä, että meidän pitäisi mennä toiseen suuntaan yksityistietä pitkin. Lähiasukas opasti meidät oikeaan suuntaan eli sinne, mistä kaksi meistä oli jo suunnannut. Saavuttuamme venesatamaan oli leirimme lautturi Juha jo vastassa.
Lauttamatka oli mukavan leppoisa ja matkalla Juha kertoili lähimökkiläisistä, joista ehkä kuuluisin Kallioniemen vasta päätä asustava kansanedustaja Hjallis Harkimo. Ihastelimme upeita rakennuksia rannalla ja näimme vesistön lintuja muutamia pesimäpuuhissa. Saavuttuamme saareen perille oli Kaisa meitä keittiön päärakennuksen ovella toivottamassa iloisesti tervetulleeksi ja opasti syömään muitten leirille saapuneitten joukkoon.
Ruokailun jälkeen saimme vuodevaatteet ja huoneemme, jonne me myöhästyneet aloimme kantaa kamojamme ja majoittua. Myöhemmin kokoonnuimme yhteen ja kävimme yhdessä läpi leirin ohjelmaa, perussääntöjä jne…Kävimme myös saaren paikat läpi, missä mikin asia sijaitsee ja miten toimitaan hädän taikka kysymysten tultua eteen? Perusajatuksena oli, että olimme viikoksi tulleet jokainen viettämään leppoisaa lomaa ja aikaa. Mihinkään aktiviteettiin ei ollut pakko osallistua, mutta yhä lailla sai osallistua saaren toimintoihin/töihin. Valitsimme joukostamme (18 henkeä) saunanlämmittäjät ja iltapalavastaavat, jotka joka ilta vastasivat näistä toiminnoista. Nopeasti ihmiset tutustuivat toisiinsa ja syntyi hyviä keskusteluita.
Tiistaina oli kokonaisuudessaan aika vapaata oleskelua…Sen verran osallistuin kahden muun leiriläisen kanssa, jotta istutimme tänne ruukkuihin muutamia kesäkukkia, joita Kaisa oli hommannut istutettavaksi.
Keskiviikkona osa porukasta lähti Juhan kanssa taidenäyttelyyn, joka oli 30 minuutin lauttamatkan päässä. Illalla oli vielä luvassa kauppareissu venesatamaan ja itse odotin sitä suuresti, sillä halusin jäätelötuutin.
Torstaina pelailimme pienellä porukalla levyraatia. Jokainen sai esittää salassa paperilla biisitoivettaan Kaisalle ja hän sitten vuoron perää soitti biisin ja me osallistujat annoimme numeron ja arvostelimme sen muutamalla sanalla. Tämä oli itsestänikin erittäin hauskaa ja sai lämpimän vastaanoton osallistujien keskuudessa. Miten musiikilla ja erityisesti tietyllä musiikilla olla niin herkistävä ja voimaannuttava vaikutus.
Perjantaina paljolti kävimme iltapäivän yhteisessä hetkessä läpi (itse en päässyt paikalle, koska olin työpaikkahaastattelussa etäyhteydellä Teamsin kautta). Aiemmin viikosta ollut tehtävä, jossa kuvattiin itsemme saaren mieluisammassa paikassa. Kävimme läpi otetut kuvat meistä, jotka saimme itsellemme muistoiksi, jotka oli siis teetätetty oikeiksi kuviksi meille. Samassa tilaisuudessa käytiin levyraadin tulokset läpi ja minun suosikki/voimabiisini Cheekin Timantit ovat ikuisia, oli voittanut, josta iloitsin.
Lauantaiaamuna aamupalalla oli aistittavissa, kuinka haikeata oli erota ja jotkut olisivat vielä jääneet mieluusti jatkamaan oleskelua saaressa. Tiivistettynä aivan mahtava viikko ja viikon parasta antia oli ehdottomasti:
– Ihmiset, joihin pääsin tutustumaan ja kenen kanssa oli ihan mahtavia keskusteluita.
– Saaren iki-ihana ja rakastettava henkilökunta, josta erityiskiitos keittiön väelle ja keittiön emännälle, joka jaksoi joka päivä loihtia mitä maittavampia ruokia ja herkkuja.
– Kuulla saaren historiasta ja mitä erikoisempia hauskoja tarinoita sieltä matkan varrelta.
– Vierailevat tähdet, jotka kävivät olollaan ilahduttamassa meitä esim. Tatsi ry:n Peppi.
– Joka iltainen saunamahdollisuus. Itsekin pääsin heittämään talviturkin meriveden kylmässä syleilyssä.
Kivaa meillä oli! Ilahduttavinta oli, että meitä oli väkeä ympäri Suomea. Ja mitä kuuntelin ihmisiä, kyllä tämä viikko oli monille niin tullut tarpeeseen ja kuin lottovoitto.
Teksti ja kuvat: Seppo Palkki