Tatsi-lehti 2022 / Pääkirjoitus
Toiminnanjohtajan terveiset
Feissarien määrä kadulla on laskenut koko koronapandemian ajan. Samalla tuntuu, että ikävistä asioista juttelu on siirtynyt huuteluksi netissä. On ok kommentoida Twitterissä anagramminimen takaa höpöhöpöjä ja lähteä lyömään lyötyä.
Haluaisin alleviivata muutamaa ihan selvää perusasiaa: aina hyville tyypeille ei löydy töitä ja työttömyys ei suinkaan aina ole oma vika. Jos vielä kärsit näistä ajatusvinoumista, tässä niille hieman huutia.
Jos työpaikkoja vaikkapa kuvitteelliselta noin 20 000 asukkaan kunnasta häviää yhdessä yössä 450 työpaikkaa ja työmatkan pituus seuraavaan isompaan kaupunkiin on toista ellei jopa kolmatta tuntia, on siinä etsittävää kerrakseen. Työpaikkoja ei synny yhdessä yössä vastaavaa määrää tilalle. Kaikilla ei ole mahdollisuuksia tai kiinnostusta toimia yrittäjinä. Eikä sitä voida edellyttäkään.
”Aina hyville tyypeille ei löydy töitä ja työttömyys ei suinkaan aina ole oma vika.”
Työttömyys ei ole oma vika. Massairtisanomiset, työympäristön rakenteelliset muutokset tai työpaikan konkurssi eivät ole yksilön aiheuttamia. YT-neuvotteluissa pöydän toisella puolella olevan motiiveja voi vain arvailla. Oliko irtisanomisen peruste taloudellinen kovien ikälisien vuoksi, henkilökohtaisesta ominaisuudesta johtuva vai se, että osaavan ammattilaisen oletettiin solahtavan uuteen duuniin paremmin kuin kollegansa? Voi olla, että saman työpaikan käytäviä on tullut katselleeksi jo pitkään ja uuden työn hakemisesta vain uuden työn hakemisen vuoksi ei ole opittu mallia kotoa. Ehkä koulutus jäi lyhyeksi kun työelämän imu vei mukanaan, tai opintojen aikana keskittyi opintoihin ja harrastamaan kun “ehtii sitä työelämään myöhemminkin”. Paitsi että myöhemmin muilla oli jo niin paljon työkokemusta, että jäi rannalle nuolemaan näppejään.
Me tuemme Työttömien ay-jäsenten tukiyhdistyksessä monenlaisissa elämäntilanteissa olevia työttömiä. Me tiedämme, että pitkänkin työttömyyden jälkeen on mahdollista palata työelämään ja tehdä uusi ura. Ratkaisun avaimia on monia, ja ne ovat yhtä yksilöllisiä kuin jokainen työnhakija. Niitä kuitenkin yhdistää kunnioittaminen ja kuuntelu.
Siis kun joku seuraavan kerran kysyy, onko sinulla aikaa puhua työttömyydestä, pysähdy. Voit myös kuunnella, aina ei tarvitse itse sanoa sanaakaan.
Peppi Tervo-Hiltula