4.4.2015
Tatsi kokosi joukon nuoria aikuisia Tartu valtaan! -kurssille Sipoon saaristoon oppimaan vallasta ja vaikuttamisesta. Retket, vieraat ja omat projektit antoivat eväitä muuttaa yhteiskuntaa, isoina tai pieninä paloina. Sipoolaisen rantamännikön lomasta pilkottaa saari, jonne muutaman minuutin venematkan jälkeen rantaudutaan. Kurssilaiset keräävät nyssäkkänsä veneestä ja käyvät ruokapöytään. Takana on pitkä päivä vallan ytimessä, eduskunnassa. Kansanedustajia havainnoitiin eduskuntavierailun aikana silmä tarkkana: Teuvo Hakkarainen keikkui tuolillaan. Veltto Virtanen käytti edelleen baskeria. Turhan moni tuoli oli tyhjä. Nuoret ovat tyytyväisiä päästyään pois vallan käytäviltä ja seminaarihuoneista. Tosin jämsänkoskelainen Terho Nihtilä, 27, olisi mielellään jäänyt kuulemaan köyhyysseminaaria ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johtajaa Juhana Vartiaista pidempäänkin. Kurssilaiset ovat jättäneet hetkeksi taakseen työttömän arjen yksitoikkoisuuden. Nyt heillä on tilaisuus kokeilla, mitä kaikkea vaikuttaminen käytännössä tarkoittaa. Kallioniemen lomakoti Katariinan saaressa Sipoossa on kahden päivän ajaksi muuttunut miniyhteiskunnaksi, jonne erilaiset kansalaistoimijat pistäytyvät kertomaan vallasta ja vaikuttamisesta. Tarkoituksena on näyttää, että demokratia on enemmän kuin kulunut toteamus siitä, että jokaisen ääni on tärkeä.
Yksi kurssilaisista on 32-vuotias turenkilainen Aku Larimaa, joka tiivistää ensimmäisen vieraan, varainhankinnan kouluttajan Salla Saarisen sanoman seuraavasti: ”On hyvää ja pahaa valtaa riippuen siitä, mitä asioita sen avulla ajetaan. Valta hallitsee sinua, kunnes sinä otat sen haltuusi. Kaikilla ihmisillä on valtaa. Vanhemmilla on lapsiinsa, mutta lapsillakin on vanhempiinsa.” Kansalaisaktiivi Jaakko Blomberg antaa esimerkin siitä, miten valtaa voi käyttää. Hän kehottaa ottamaan yhteisen kaupunkitilan haltuun. Jaakon ja hänen kavereidensa ideoista on syntynyt lukuisia tempauksia. Parhaiten niistä on menestynyt Siivouspäivä, koko kaupungin kirpputoripäivä, johon ovat lähteneet mukaan myös Helsingin kaupunki ja muutamat yritykset. Kun kolmipäivänen kurssi on päättymässä, jokaisella on idea omasta projektista ja alustavia suunnitelmia sen toteuttamiseksi. Sitten nuoret pakkaavat kamppeensa ja lähtevät kesäksi omille teilleen. Kesän aikana he kertovat välillä kuulumisiaan kurssin vetäjille. Yksi iloisen viestin lähettäjistä on Jonna, joka on suunnitellut järjestävänsä lumppujen keruun ja matonkuteiden leikkuutalkoot. Kuteet on tarkoitus lahjoittaa toimintakeskuksiin. Jonna on ottanut yhteyttä paikalliseen kauppiaaseen ja pyytänyt kahvitarjoiluja talkoisiinsa. Kauppias on luvannut osallistua hankkeeseen.
Syyskuussa vene kuljettaa taas joukon nuoria Katariinan saarelle. Tällä kertaa ennen saarimatkaa nuoret ovat vierailleet Espoon kaupunginvaltuustossa. ”Musta se oli jännää, että kunnanvaltuustossa valtuutetut eivät välttämättä edusta niitä ihmisiä, joiden asioista siellä päätetään”, eräs kurssilaisista miettii. Toukokuussa kurssin aloittaneet kertovat projekteistaan kahdelle uudelle kurssilaiselle. Vanhoista kurssilaisista paikalla ovat kaikki muut paitsi Minna Kontoniemi ja Jonna. Minna on päässyt opiskelemaan vaatetusompelijaksi. Jonna puolestaan on aloittanut työkokeilun paikkakuntansa marketissa, siinä samassa, josta hän muutamaa viikkoa aikaisemmin oli saanut ilmaiset kahvitarjottavat.
