Suomessa on tällä hetkellä joitain satoja alle 300 000 työtöntä ja noin 82 000 avoimeksi ilmoitettua työpaikkaa. Jokainen työpaikka voitaisiin siis täyttää noin neljästi työnhakijoilla, ja silti jäisi vielä ihmisiä – niin, ihmisiä, ei vain numeroita tilastoissa – etsimään työpaikkaa.
Ennen ensimmäistäkään vääntöä siitä, että osa on tilastossa väärän etuuden piirissä tai kommenttia siitä, miten piilotyöpaikat ovat oikotie onneen pysäytän sinut. Minä tiedän. Keskustelen joka viikko useiden työttömien ja heidän parissaan työskentelevien kanssa. Jatkuvassa käytössäni ovat sellaiset lauseet kuten ”Kaikille hyvillekään hakijoille ei riitä töitä”, ”Töihin ei niin vain mennä” sekä ”no, yksikin osuma riittää”.
Kirjoitin jo viime vuonna esimerkiksi Kirkko ja Kaupunki -lehden mielipiteessä, että Suomeen on pesiytynyt kummallinen ilmiö, jossa työttömien kuvitellaan pärjäävän taloudellisesti erityisen hyvin tai edes riittävällä tasolla. Se ei ole totta, eikä ollut viime vuonnakaan. Tunnutaan myös edelleen ja kasvavasti kuvittelevan, että tuloloukut estävät työllistymistä. Sekään ei ole totta. Työllistymistä estää esimerkiksi terveydentila ja se, ettei saa töitä.
Luit oikein: Ei saa. Ei, ettei löytäisi tai osaisi tehdä hakemusta. Ei, ettei olisi avoimeksi ilmoitettua työpaikkaa tai työhaluja. Ei. Saa. Työpaikkaa. Voi olla timanttinen tekijä, erinomainen työhakemuksen laatija tai muuten sopiva moneen, mutta silti työpaikka menee jollekin muulle niistä 145 hakijasta. Sillä kyllä: samaa työpaikkaa voi helposti hakea 80–150 hakijaa. Jos hakemuksia yleisgeneerisiin ja haettaviin tehtäviin ei tipu tuohon malliin, on yleensä työpaikassa, palkassa tai työoloissa pielessä jotakin. Senkin myöntäminen yrityksessä on kivuliasta, mutta tarpeellista.
Hyvä työtön työnhakija, tiedän, että haluaisit olla töissä. Tiedän, että olisit osaava palanen tiimiin, jossa sinua arvostettaisiin. Tiedän, että joskus on vain helpompi sanoa, että työttömyys on oma valinta, kun on liian kivuliasta sanoa, ettei ole kelvannut kenellekään hommiin. Tiedän, että monella teistä on erilaisia aikamääreisiä sopimuksia itsenne kanssa siitä, mihin mennessä on työllistyttävä. Tiedän, että monelle rahan lisäksi motivoiva tekeminen ja yhteisöön kuuluminen olisivat ensiarvoisen tärkeää ja myös hyvinvoinnin kannalta yhteiskunnalle merkittävää.
Hyvä hallitus, ymmärrän, että tuijotatte silmät kiiluen numeroita, ja ihmisen katsominen niiden takana on varsin pelottavaa. Ehkä käsityksenne työttömyydestä ovat vanhentuneet, ja työmarkkinoiden toimivuudesta vielä pahemmin? Väitätte meidän, Suomen, jääneen monessa suhteessa jälkeen, vaikka tämänhetkisistä hallituspuolueista yli puolet on ollut tekemässä niitä päätöksiä, joilla jälkeen väitetään jääneen. Vetoamme teihin, että lopettaisitte erityisesti pienipalkkaisten työntekijäalojen kyykyttämisen.
Sillä, hyvä työtön työnhakija, muutoksia etuuksiin on jo tehty. Leikkauksia on luvassa, mutta ei takeita, että uusia työpaikkoja aukeaisi tai täytettäisi. Itseasiassa lukujen valossa työttömiä on enemmän ja työpaikkoja vähemmän kuin vuosi sitten. Hintojen nousu on korkeampaa kuin vuosi sitten, eikä suoria helpotuksia ole luvassa. Ruokajonot kasvavat, niissä jaettava ruoka vähenee. Näkymät ovat synkät.
Toivon, että näen myöskin työttömien asioiden puolesta mahdollisimman monta ihmistä – ei numeroa – osoittamassa mieltä torstaina 1.2.24 klo 12–14 Senaatintorilla #StopNyt mielenosoituksessa, joka jatkaa #painavasyy, #kohtuuskaikessa ja #EiJulmiaLeikkauksia -kampanjoiden viestiä.
Torilla tavataan!
Peppi Tervo-Hiltula
Toiminnanjohtaja