Riittävä työkyky on työllistymisen edellytys. Jos kokonaisvaltainen hyvinvointi ja työkyky eivät mahdollista työssäkäyntiä, eivät välityömarkkinoidenkaan tarjoamat mahdollisuudet auta kiinnittymään yhteiskuntaan. Etenkin pidempään jatkuneen työttömyyden jälkeen tiedetään, että työkyky voi laskea. Jotta työelämään palaaminen onnistuisi pidemmän työttömyyden jälkeen, pitää olla ymmärrystä omasta työkyvystä ja mahdollisuuksista vaikuttaa siihen. Tiedetään, että työttömät kärsivät terveysongelmista muita työikäisiä enemmän, mutta he käyttävät terveyspalveluja vähän, osittain rahan ja osittain hankalaksi koetun saatavuuden vuoksi. Etenkin mielenterveyden palveluiden saaminen on koettu haastavaksi ja kalliiksi.
Laissa on määritelty työttömille kuuluvaksi palveluksi terveystarkastus, jolla työkykyä kartoitetaan. Työtön voi hakeutua terveystarkastukseen maksutta te-palveluiden tai terveysaseman kautta. Valitettavasti tarkastusten toteutuminen eri puolella Suomea on epätasa-arvoista: tarkastus voidaan evätä, jonot ovat pitkiä tai työtöntä pompotellaan te-palveluista terveyskeskukseen ja takaisin. On tärkeää huomata, että vaikka tarkastus on maksuton, jatkohoito voi olla maksullista, mikä vaikeuttaa työttömälle kuuluvan hoidon saatavuutta. Kun työttömien terveystarkastuksia ei hoideta, hinta on korkea yhteiskunnalle. Vain tarpeeksi työkykyinen eli arkikielessä terve voi työllistyä, pysyä työssä ja tehdä pitkän työuran. Vaikka työttömien terveystarkastukset ovat lakisääteisiä, ne toteutuvat huonosti ja niistä tiedetään työttömien parissa huonosti. Koska terveys on kokonaisvaltaista, myös mielenterveyden riskien ja hyvinvoinnin tarkastelu on tärkeää. On tärkeää huomata, että vaikka tarkastus on maksuton, jatkohoito voi olla maksullista. Pitkäaikaistyöttömän kohdalla tämä on etenkin haaste: Ongelma saatetaan tunnistaa, mutta sen hoitamiseen ei ole taloudellista mahdollisuutta.
Parhaimmillaan terveystarkastus voi olla käännekohta ja edistää työttömän työllistymistä ja hyvää elämää. Terveystarkastusten kautta voidaan määritellä ja selkeyttää itselle sopivaa työtä. Suomessa on pitkään ollut mustavalkoinen ajattelu työkyvystä – joko tekee töitä 100 prosenttisesti tai ei ollenkaan. Väliin mahtuu kuitenkin iso kirjo erilaisia elämäntilanteita, jolloin sopiva työ voi olla osa-aikainen, työkokeilu tai esimerkiksi palkkatukityö. Kohtaanto-ongelman, työurien pidentämisen ja pienentyvien ikäluokkien näkökulmasta on sietämätöntä, ettei Suomessa edelleenkään ole kyllin paljon resursseja työelämään palauttavien toimenpiteiden laadukkaaseen toteuttamiseen. Tiedon saaminen voi olla hankalaa, sillä työttömyyteen koetaan liittyvän häpeää, ja omaa elämäntilannetta saatetaan peitellä.
Pitkänkin työttömyyden jälkeen voi työllistyä. Suurin osa työttömistä toivookin löytävänsä omaan elämäntilanteeseen ja työkykyyn sopivaa työtä. Työkyvyn arviointi on ensimmäinen askel itselle sopivan työn suuntaan.
Peppi Tervo-Hiltula, toiminnanjohtaja Työttömien ay-jäsenten tukiyhdistys ry
Katriina Lehtovaara, toimintakoordinaattori, Terveyttä Työttömille -toiminta, Työttömien Keskusjärjestö ry
Tiina Tuominen, asiantuntijapsykologi, Työelämän mielenterveys, MIELI RY
Hyvä artikkeli työttömien terveystarkastuksista. Kiitos!
Omasta kokemuksestani tiedän, että terveystarkastuksia tehdään joka toinen vuosi, ei joka vuosi. Se tuli selväksi. Terveysasemalla minua haastatteli sairaanhoitaja, jonka työnkuvaan kuului työttömien haastattelu ja ajanvaraus lääkärille. Lääkärin luona käynti oli noin tunnin mittainen ja otin esille myös sen, että minulla on autismikirjon piirteitä. Olin saanut ohjeita Autismiliiton neuvonnasta ja tehnyt testin, jonka tuloksia yritin saattaa lääkärin tietoon. Hän sivuutti ne. Ei antanut lähetettä psykiatrille, jotta asiaa olisi tutkittu enemmän. Jätin asian silleen.
Tällaisia kokemuksia voi olla muillakin kuin minulla; siis sivuuttamista, mitätöimistä, joiden jälkeen ei halua enää mennä uudelleen saman asian vuoksi käymään terveysasemalla.
Kun kävin Tuike-hankkeessa asiakkaana, sain tietää, että on työtehtäviä, joihin on osatyökykyinen ja on työtehtäviä, joihin onkin kokotyökykyinen. Olen oikeastaan vieläkin epävarma, mihin tehtäviin olen kokotyökykyinen. En ole vielä keksinyt miten saan sen selville, sillä viime vuonna kävin YTYÄ-hankkeessa työhön valmentajan luona. Hänkään ei ottanut asioitani huomioon. Tai vuorovaikutuksemme jäi ohueksi. En ole enää YTYÄ-hankkeessa asiakkaana. On ehkä viisainta, etten menekään enää asiakkaaksi työllisyyttä edistäviin hankkeisiin.
Asiakkuudet työllisyyttä edistävissä hankkeissa ovat olleet raskaita kokemuksia. Koen, että minua ei ole autettu tarpeeksi. Luulin, että saisin apua työpaikan löytämiseksi. Tavoitteeni oli työpaikan löytäminen. Ei ole vieläkään löytynyt. Mitä pidempään olen ollut työttömänä, sitä varmempi alan olla, ettei työpaikkaa tulekaan löytymään. Toiveikkuutta on vähän tai ei ollenkaan.