Pitkäaikaistyöttömyydestä järjestöassistentiksi

”Jos palaat kotiin vähemmän energisenä, kuin olit töihin lähtiessäsi, syyllistyt vakavaan rikkomukseen: varastat kotoa.” -Jagdish Parikh

Liian moni kokee työnteon uuvuttavana ja tulee kotiin vain ladatakseen akkunsa seuraavan päivän koitosta varten. Koitosta, nimeomaan. Jos työnteko ei tunnu palkitsevalta, merkityksekkäältä tai edes mukavalta, katoaa ilo helposti myös kotoa. Nukkumaan mennessäsi odotat jo pääseväsi töistä seuraavana päivänä. Kannattaako tällaisessa oravanpyörässä juokseminen? Kaikilla ei ole vaihtoehtoja. Itse päädyin vaihtoehtoiseen, kenties yhtä raskaaseen polkuun.

Olen ollut suurimman osan elämästäni työttömänä ja miellän syyksi edellä mainitun oravanpyörän. Kaikki yritykset opiskella tai työskennellä ovet olleet epäonnistuneita, tavalla tai toisella. Kokemukset ovat olleet huonoja, ja ne ovat suistaneet koko ihmisen epätoivoon mielekkään, itsensä mielestä arvokkaan työpaikan löytämisestä. Hakemuksia saattaa olla takana jo satoja, joista kerta toisensa perään tulee sanat ”Kiitos hakemuksestasi, mutta…” Mistä saada motivaatiota jatkaa? 

Vaipumalla todella siihen epätoivoon, ei nauti edes kotona olemisesta. Tärkeintä onkin mielestäni ensin hyväksyä tilanne: olen työtön. Hyväksymisen jälkeen on aika tutustua itseensä, löytää mieluista tekemistä ja oppia nauttimaan omasta ajasta. Kun on saavuttanut onnellisuuden kotona, työnhaku ei enää välttämättä tunnu samalta, raskaalta ja kerta toisensa jälkeen yli jyräävältä.

Siihen tarvitaan vain yksi hakemus, yksi kenties niiden satojen joukosta, jossa joku, täysin tuntematon, näkee potentiaalisi. Kaikki eivät ole niin onnekkaita, että töihin haetaan kotoa. 

Näin pääsin ulos oravanpyörästä. En tinkinyt siitä mitä olen ja mitä haluan. Olen viimein juuri siinä missä itseni kuvittelin jo vuosia sitten. Maksoin siitä monen vuoden työttömyydellä, jokaisen ostoksen harkinnalla ja vähättelyn kohteena olemisella. Nyt, töihin on mukava lähteä ja palaan töistä intoa täynnä. En väitä, ettei päivät voisi olla välillä raskaita, mutta tunnen olevani arvokas. Sillä jaksaa seuraavankin päivään. 

Tämä on vain onnellisten sattumusten sarja, eikä kaikilla ole valmiuksia odotella sitä oikeaa, vaan on tyytyminen siihen mitä saa. Jos saa. Työttömyys on ankaraa, voimia vievää. Pidäthän siis huolta itsestäsi myös kotona, ettet syyllisty siihen vakavaan rikkomukseen: varasta kotoa.

Hei, olen Nemi, Tatsin uusi järjestöassistentti ja tässä lyhyt kokemukseni ja tarinani siitä miten päädyin tänne.

Jätä kommentti