Tatsin 25-vuotishistoriikki 2022 / Pääkirjoitus: Onnea Tatsi!
On kamalaa, miten keskeneräinen maailma on. Kun Tatsi perustettiin 1990-luvun loppupuolella, moni varmaankin uskoi, että tulevaisuudessa järjestö tekisi itsestään tarpeettoman: työttömyys katoaisi tai että työttömyydestä tulisi vain yksi työelämän ohimenevä luonnollinen ilmiö. No, ilmiö on toki arkipäiväistynyt, kun yhä useampi kohtaa pätkätyösuhteen ja monesti niiden väleillä työttömyyttä. Kokoaikaiset työt ovat kiven alla. Nämä taas eivät yhtään vähennä tarvetta sille tuelle ja avulle, mitä Tatsi tarjoaa.
Toiminnanjohtajana kipuilen monesti sitä, miten samankaltaisia toimenpiteitä meillä Tatsissa tehdään vuodesta toiseen. Optimisti minussa haluaa uskoa, että se johtuu toimitapojen toimivuudesta – pessimisti minussa miettii, eikö työttömyydelle edelleenkään voida yhtään mitään? Vaikka osaaminen, työnhakutaidot sekä työkokemus olisivat ihan priimaa, eivät työpaikan ovet välttämättä aukene. Jos hopeasijoja kertyy monta putkeen tai ikää muuten on kertynyt, on monen työnantajan silmissä kuin parasta ennen päivämääränsä ohittanut ja joutuu kokemaan syrjintää työhön ottamisen kannalta.
Yksi asia toistuu myös vuodesta toiseen keskusteluissa työttömyydestä ja sen sivuilmiönä vähävaraisuudesta ja köyhyydestä: häpeä. Suomessa on tiukassa häpeän eetos, joka lähtee ajatuksesta, että jokaisen pitää pärjätä yksin ja itseään pitää syyttää, jos asiat eivät mene putkeen. Tämä on väärin. Monesti yksilö on olosuhteiden uhri, jolla on käynyt huono tuuri. Ja kun tuuri on kerran kääntynyt, se kertaantuu. Työelämä on varsinaista arpapeliä. Jos voittaa lotossa, niin kyllä jotain on pitänyt tehdä, että on voinut asettua ehdolle voittajaksi. Jos ei voita, harva harmittelee sitä julkisesti. Mutta mitä pidemmällä suunnitelmat olivat lottovoiton käyttämiseksi mielessä, sitä varmemmin harmittaa lujaa.
Meidän on aika alkaa puhua työttömyydestä yhteisön ongelmana, eikä sysätä vastuuta yksilön vastuulle. Yksi hyvä alku siihen ovat erilaiset vertaisryhmät, toimintamallit ja leirit. Sillä vaikka pitkäaikaistyöttömyys edelleen Suomessa pysyy vuodesta toiseen melko samalla tasolla, yksilötasolla työttömyydessä on paljon vaihtelua. Se on valonpilkahdus, joka näkyy työttömyystilastojen päässä.
Peppi Tervo-Hiltula
Toiminnanjohtaja
Teksti on julkaistu pääkirjoituksena Tatsin 25-vuotista toimintaa juhlistavassa Tatsi-lehden erikoisnumerossa. Lehtiä voi tiedustella Tatsin toimistolta Kari Arolta . Lue lisää Tatsin historiasta täältä.