Valtiovarainministeriön budjettiesitys tulevalle hallituskaudelle julkaistiin elokuun loppupuolella. Esitys sisältää monia leikkauksia etuuksiin, joita saavat pienituloiset sekä he, jotka ovat työelämän ulkopuolella. Sanoisin, että keppiä on luvassa. Ei ole porkkana julistaa, että pitää mennä töihin. Se ei ole kaikille mahdollista esimerkiksi terveydentilan tai omaishoitajuuden perusteella eikä toisaalta töitä kaikille ole tarjolla.
Tietyissä piireissä kuvitellaan, että tuilla elämäinen olisi Suomessa jotenkin vaivatonta. Silti samaan aikaan puhutaan luukulta toiselle pompottelusta ja siitä, että käsittelyajat ovat pitkiä. Laskut ehtivät erääntyä ja pahimmillaan mennä ulosottoon. On tärkeää muistaa, että joka 10. suomalaisella on maksuhäiriömerkintä, joka 10. suomalaisella on velkaa ulosotossa.
On tervetullutta, jos tukien hakeminen selkeytyy tulevaisuudessa. Se taas on nöyryyttävää, että asiakkaan täytyy hakea tukea välttämättömiin elinkustannuksiin tukea useammalta eri taholta ja selvittää jokaiselle juurta jaksain oma tilanteensa, omat valintansa ravinnon ja muun kulutuksen suhteen. Entä jos esimerkiksi matkapuhelinta tai tietokonetta ei saa toimeentulotuen avulla ja hakeminen tapahtuu yleiseltä tietokoneelta tai täytellen lomakkeita matkapuhelimen ruudulta yleisessä wifi-verkossa? Siinäpä digiloikka kerrakseen!
Kun nyt hyvinvointialueilla pohditaan myös avustuksia järjestöille, käännän katseen ruoka-apua tarjoavien järjestöjen suuntaan. He tarvitsevat tukea toimintaansa. Hävikkiruokaa on jaettavissa yhä vähemmän ja on yleisesti tiedossa on, että ruokakassijakelun tuotteet vaihtelevat suuresti. Suomessa on alueita, joissa kasseja ja ruokaa ei riitä kaikille tarvitsijoille ja, että esimerkiksi tarvittavia lääkkeitä tai vuokrakuluja ei tietenkään voi maksaa näiden kassien sisällöillä.
Häpeä on musertava tunne. Kun raha ei riitä, on se yksi suurimpia stressin aiheuttajia. Tuo stressi aiheuttaa myös työkyvyttömyyttä, poissaoloja mahdollisesti (osa-aikaisesta) työstä sekä ongelmia palata työelämään esimerkiksi sairauden, työkyvyttömyyden, opiskeluiden tai vaikkapa perhevapaiden jälkeen, jos työsuhdetta ei ole odottamassa. On musertavaa joutua valitsemaan, maksaako vuokran, ostaako ruokaa vai hankkiiko terveyden kannalta välttämättömät lääkkeet. Näitä valintoja ei hyvinvointiyhteiskunnassa pitäisi joutua tekemään. Kuitenkin budjettiesityksen leikkauksien toteutuessa myös esimerkiksi edellä mainittujen ongelmien päälle voi tulla pakkomuutto esimerkiksi heikompien liikenneyhteyksien alueelle.
Hyvinvointiyhteiskunnan tuet on rakennettu, jotta osallisuuden ja hyvän kansalaisuuden määreet täyttyvät myös silloin, kun terveys, toimeentulo tai oman asuinalueen rakenteellinen muutos työelämässä horjuu. Maailma on muuttunut – töihin ei vain mennäkään. Lisäksi myös oletettu työhönottosyrjintä mm. iän, sukupuolen, oletetun seksuaalisen suuntautumisen, etnisen taustan tai osaamisen perusteella on arkea. Ja kun muutosneuvotteluiden (aiemmat yt-neuvottelut) vuoksi alueelle vapautuu paljon työvoimaa, työmarkkinat harvalla paikkakunnalla vetävät heidät kaikki silmänräpäyksessä uusiin töihin toisille työnantajille – ehei, nämä ihmiset joutuvat monesti miettimään osaamisensa, asumispaikkansa sekä toimeentulonsa uudelleen.
Keskustelemalla vain eurojen kautta syyllistymme myös virheistä pahimpaan: jätämme kuulematta ja kuuntelematta niitä, joihin nämä muutokset eniten koskevat. Mutta tilannetta ei ole vielä menetetty.
Jos taas olet valmis osoittamaan tukesi nykyisen hallituksen kaavailemien työttömien aseman sekä osa-aikaisesti työskentelevien suojaosan poistamista vastaan, tule mukaan mielenilmaisuun torstaina 12.10.2023 Eduskuntatalon eteen kello 11-14. Lisää tietoa molemmista tapahtumista löytyy Tatsi ry:n sivuilta ja sosiaalisen median kanavista.
Peppi Tervo-Hiltula
Toiminnanjohtaja
Tatsi ry – Työttömien ay-jäsenten tukiyhdistys ry