Olin yksi heistä, jotka halusi lähteä taidenäyttelyyn kun sellaista mahdollisuutta tarjottiin työttömille tarkoitetulla hyvinvointilomalla. Lauttaan mahtui kuskin lisäksi vain 9, mikä tarkoitti sitä, etteivät kaikki halukkaat päässeet tällä kerralla mukaan. Seuraavalle päivälle luvattiin uusi taidenäyttely reissu, mikäli tarpeeksi innostusta löytyisi.
Istuuduimme paikoillemme ja lähdimme matkaan. Innokkaana katselimme rannan kalliomuodostelmia ja rakennuksia samalla kuin etenimme auringon helottaessa lähes pilvettömältä taivaalta. Viritimme siis itsejämme taideelämyksen vastaanottamiseen jo menomatkalla, mikä on hyvän taide-elämyksen perusedellytys. Ainakin jos minulta kysytään.
Kävelymatka laiturilta perille Gumbostrandiin oli noin puoli kilometriä. Ajotie oli verrattain kapea, ja jotta autoille jäisi ohitusmahdollisuus jakautui porukka kuin itsestään pieniin ryhmiin. Kulkiessamme vei hyvin hoidetut piha-alueet useamman mielenkiinnon ja osa dokumentoi näkemäänsä kännyköillään.
Ilahduin näyttelytilan valoisuudesta heti kun pääsin sisälle päärakennukseen. Jätin heti oven edessä olevan myymälä alueen taakseni ja siirryin tarkastelemaan keraamisia pikkupatsaita. Ne olivat ihmisen tai ihmisryhmän muotoon tehtyjä mutta edustivat mm tunnetiloja.
Seuraavaksi lautturinamme toiminut Juha näytti miten eräästä kaapin tapaisesta tilanjakajasta sai esiin suuria taideteoksia vetämällä kahvasta. Tuntui kuin taideteokset olisivat ilmiintyneet tyhjästä, vaikka kaappimainen rakennelma oli ollut siinä koko ajan. Kahvan molemmin puolin oli ilmoitettu maalausten tekijöiden nimet, mikä oli mukava lisä sille joka haluaa nähdä jonkun tietyn taiteilijan teoksen.
Maalauksia oli molemmilla puolilla liukukiskoilla kulkevia pystysuoria ”seiniä” ja siinä nurkkauksessa tuli vietettyä useampi hetki edestakaisin hypehdellen ennenkuin jatkoin matkaa.
Oli mielenkiintoista käydä vuoropuhelua teosten kanssa. Välillä katsoin lähempää, tekijän tekniikkaa analysoiden ja ihaillen. Jotkut toiset teokset ohitin kuin eivät siinä olisi olleetkaan.
Näyttelytilan perällä oli erillinen huone josta löytyi sekalainen kokoelma eri materiaaleista tehtyjä teoksia. Huoneeseen oltiin kerätty ne teokset, jotka oli mahdollista saada mukaansa heti kun ne on maksettu. Toisin kuin näyttelytilan teokset, jotka saa hakea vasta kun näyttely on ohi.
Huoneen seinällä oli useampi ilmoitus, joissa kerrottiin että haluamansa taideteoksen voisi myös ostaa osamaksulla! En ollut tiennyt sellaisesta mahdollisuudesta ja hetken leikittelin ajatuksella että hankkisin jonkun taideteoksen kotiini, vaikka varsin hyvin tiesin ettei niin tapahtuisi.
Kun olin läpikäynyt koko näyttelytilan, niin palasin takaisin katsomaan tarkemmin niitä teoksia joihin olin mielistynyt. Otin valokuvan vain kahdesta maalauksesta. Toisen sen vuoksi että se aikaansai hyvän mielen ja toisen jotta voisin sen kautta muistaa mikä elämässä on tärkeää.
Huomasin monen ryhmässämme olevan ottavan lukuisia kuvia. Itse taltioin mielikuvat kolmiulotteisina. Väitän että jos minut laitettaisiin näyttelytilaan side silmillä, niin löytäisin mieliteokseni hetken hapuilun jälkeen.
Kävin myös tarkastamassa samassa rakennuksessa olevan bistron tarjonnan ja hintatason sekä designmyymälän tuotteet. Samalla päätin, että haluan mainostaa näyttelypaikkaa ystävilleni ja lounastaa siellä tämän kesän aikana.
Marketta S./ Lomalainen
Hyvinvointilomat, Marketan kertomus retkestä Gumbostrandin taidenäyttelyyn. (kuvat Tatsi ry)