Erilainen mingle -tapahtuman teemana vuonna 2023 häpeä.
Hyvät ystävät,
Olen Työttömien ay-jäsenten tukiyhdistys ry:n toiminnanjohtaja Peppi Tervo-Hiltula ja toimin Erilainen mingle –verkostossa kokoonkutsujana ja puheenjohtajana kolmatta vuotta. On hienoa nähdä teitä täällä tänään näin paljon. Se kertoo siitä, että aihe, jonka ympärillä olemme, on tärkeä. Tämän vuoden teemana on häpeästä toivoon – irti ulkopuolisuuden tunteesta.
Meillä Tatsissa – tuttavallinen nimi järjestöllemme – seurataan paljon työttömyyttä ja työelämän ulkopuolelle jäämistä. Yksi tärkeimpiä työllistymistä ja takaisin yhteiskuntaan osalliseksi kiinni pääsemisen elementtejä on positiivisen mielen ylläpitäminen, irrottautuminen siitä tunteesta ja aiheutuneesta olosta, että työelämästä poisjääminen olisi jotenkin oma vika. Kaikille hyville tyypeille ei riitä työtä, ja kun kisataan vähenevistä työpaikoista, on luonnollista ajatella, että omaan hyvään tilanteeseen on johtanut oma erinomaisuus – koulutus, kokemus ja valinnat. Tämän kääntöpuolena ovat töyssyiset ja surettavat hetket, joissa epäröidään tulevaisuutta, ja mietitään sitä, ovatko omat valinnat johtaneet tähän tilanteeseen. Näin kuitenkin on harvoin. Ei kukaan valitse sairautta, työttömyyttä, köyhyyttä tai onnettomuuksia, kriisejä tai taloudellista niukkuutta.
Jos häpeästä pääsee irti, se auttaa monella elämän osa-alueella eteenpäin. On toivoa paremmasta, voi pyytää ja ottaa vastaan apua ja ymmärtää, että on arvokas, vaikka kaikki ei aina ole mennyt niin kuin Stromssössä. Siksi me halusimme Erilainen mingle –kollektiivilla kerätä tietoa siitä, mitä työelämän ulkopuolelle jäämisen häpeä on ja miltä se tuntuu. Tuon teille niiden useamman kymmenen ihmisen terveisiä, jotka ovat halunneet nimettömästi vastata kyselyyn ja kiitän jo etukäteen kokemusasiantuntijoitamme, jotka omilla kasvoillaan puhuvat haastavista aiheista.
Kun olemme yhdessä, pärjäämme melkein missä vaan. Häpeä kuitenkin saa jäämään pois useista asioista. Kyselystä tulee esille, että moni jää pois ystävien, sukulaisten ja kavereiden tapaamisista kun ovet työelämään ovat kiinni. Yhtenä syynä on rahan säästäminen, mutta myös haluttomuus vastailla ikäviin kysymyksiin tai kuunnella hyväntahtoista, mutta itsestä ikävältä tuntuvaa kommentointia. Tilanteeseen kuitenkin tottuu. Jossain vaiheessa omista unelmista luopuminen, ajan tappaminen päivittäin ja vain oleminen muuttuvat tilanteeksi, joka vain on ja on. On ihmisarkuutta, jännitystä, eristäytymistä ja yksitoikkoisuutta, negatiivisten tunteiden kierteitä, joita on itse vaikea katkaista.
Uusiin ihmisiin tutustuminen on vaikeaa, sillä Suomessa jo ystävyyden alkumeterillä kysytään “mitä teet työksesi”? Koska asia on niin syvällä keskustelukulttuurissamme, on syvällä myös tarve selitellä omaa tilannetta. Tästä voi syntyä kierre ja kuvitelma, että vapaaherrana elellään vapaaehtoisesti, nautiskellen sohvan syleilystä päivittäin. Tosiasiassa sohvan pehmeys on on muuri, jonka takaa maailmaa uskaltaa edes vähän kurkistaa.
Eräs vastaaja kertoo, että “Olen sitä ikäluokkaa joka on aina löytänyt töitä sitä haettaessa. Kun ei ole töissä, on kuin olisi huonompi kuin muut.” Vaikka kohtaanto-ongelmasta puhutaan paljon, ei töihin vain kävellä sisään, aleta tehdä ja saada palkkaa. Eivätkä kaikki loista työhaastattelussa jos sinne asti pääsevät. Monelle olisi tärkeää päästä näyttämään käytännössä osaamistaan.
Suomi on kallis maa. Jos työ päättyy, monesta joutuu tinkimään. “Työttömänä minulla on paljon aikaa, mutta ei rahaa osallistua erilaisiin yhteisiin reissuihin ja tapahtumiin ystävien kanssa” kertoo yksi kyselyn vastaaja. On paradoksaalista, miten down-shiftauksesta ja töiden vähentämisestä puhutaan. Ne ovat valintoja.
Tähän kyselyyn eivät ole vastanneet he, joilla on mahdollisuus laittaa asunto vuokralle ja mennä asumaan pakuun; joille osakkeet tuottavat rahaa omaehtoisen sairasloman aikana tai he, joilla perintö turvaa mahdollisuuden toteuttaa itseään epävarmalla tai pienpalkkaisella alalla. Tähän kyselyyn vastasivat he, jotka taloudellisessa tilanteessa karsivat ruuasta tai lääkkeistä, kärsivät heinäkuussa ruokajakelupisteiden ollessa suljettuna ja jäävät pois sukulaisvierailulta, kun rahaa bussilippuun ei ole.
Sellaiset lauseet kuin “kelapummi”, “elää yhteiskunnan elättinä” tai “työtä vieroksuva loinen” pitäisi poistaa kokonaan. Ne ovat vihapuhetta ja väkivaltaa heitä kohtaan, joille hyvinvointiyhteiskunta on ainoa mahdollisuus sinnitellä edes jotenkin arjessaan. Vaikka olisi miten peloissaan omasta tilanteestaan, epävarma omasta tulevaisuudestaan tai ahdistunut omassa elämässään, se ei oikeuta toisen painamiseen alaspäin. Olipa kohteena sitten oma tuttu tai verkon kautta tuntematon. Me tarvitsemme lisää empatiaa tähän yhteiskuntaan. Lisää hyväksyviä katseita. Lisää ymmärrystä erilaisuudelle. Voimavaroja rakentaa, ei hajottaa.
Eräs vastaaja muistuttaa: “kaikki työttömyys ei ole itse aiheutettua. Ihmisiä ei saa sulloa muottiin: kaikki + 50 -vuotiaat eivät tarvitse tukitoimia (osa-aikainen työ + osaamisen päivittäminen) tai emme ole masentuneita, alkoholi- ja muu riippuvaisia jne. Sama koskee nuoria.”
Toivoa on ja sitä saa isommista ja pienemmistä asioista. Hymystä kadulla, lähimmäisen auttamisesta pyytämättä, kuuntelemisesta ja puhumisesta. Perhe on voimavara ja jos harrastuksia on, niistä saadaan iloa ja valoa elämään. Eräs toivon määritelmä on seuraava:
Toivoa on, kun muutos on mahdollinen; sinä olet arvokas ja sinä et ole yksin. Meillä on siis toivoa täällä toistemme keskellä!
Kyselyyn pääsee edelleen vastamaamaan Tatsin verkkosivuilla. Lupaan tehdä omasta työstäni käsin sen , mikä mahdollista on jotta sellaiset väärät käsitykset kuin “hyville tyypeille riittää töitä”, “Kyllä töitä tekevälle riittää” ja “sun pitää yrittää vähän enemmän” saataisiin heivattua historiaan pölyttymään.
Päättäjät, vetoan erityisesti teihin. Teidän sanoillanne ja teoillanne on merkitystä. Työurat ovat pirstaloituneita, työ voi olla hyvinkin kausiluonteista ja eri puolilla Suomea. Työolot ovat erilaisia, työntekijöiden jaksama kuormitus vaihtelee. Rakennetaan yhdessä yhteiskuntaa, jossa monenlaiset täsmätyöurat ovat arvokkaita. Suomalaisia on suhteellisen vähän, joten jokaisen panos voi olla arvokas ja on tarpeen.
Näitä asioita kerrotaan luottamuksen vallitessa. Ollaan luottamuksen arvoisia ja hälvennetään häpeään liittyvää stigmaa.