Uusi julkaisu: Työnhakijoiden kokemuksia työttömyydestä ja ohjauspalveluiden käytänteistä

Mette Nissisen Jyväskylän yliopistossa julkaistu pro Gradu -tutkielma Peli, jota pelataan – Työnhakijoiden kokemuksia työttömyydestä ja ohjauspalveluiden käytänteistä käsittelee työnhakijoiden kokemuksia työttömyydestä ja työvoimapalveluiden ohjauskäytänteistä.

Seitsemään haastatteluun perustuva laadullinen tutkimus. Aineiston perusteella Nissinen tunnistaa työvoimapalvelujen ohjauskäytänteistä kolme kehittämisen paikkaa: työnhakijoiden kohtaaminen ohjaustilanteissa, palveluiden ja toimenpiteiden parempi kohdentaminen sekä työvoimapoliittisen lainsäädännön tarkastelu. 

Tutkimusten referaatissa tuodaan esille aiheesta kirjoitettuja ja julkaistuja seikkoja. Työttömyyden kuva on 2000-luvun Suomessa negatiivinen, ja toisaalta kokemusta työvoimapalveluista on tutkittu niukalti. Aktiivisuuden ja passiivisuuden ristiriita sekä motivoinnin välineenä käytettynä ainoastaan etuuden turvaaminen tulevat esille kirjallisuuskatsauksessa. Nissinen nostaa perustellusti esille luottamussuhteen ja sen syntymisen, sekä sen, onko suurta asiakasmäärää hoitavalla virkailijalla tosiasiallisia resursseja tukea työllistymistä tai tarjota henkilökohtaista palvelua.  

Henkilökohtainen ohjaaminen ja kohdatuksi tuleminen edistävät työllistymistä 

Haastatteluiden perusteella käy ilmi, että haastateltujen näkökulmasta henkilökohtainen, kasvokkain tapahtuva ohjaaminen koetaan parhaaksi. Tällöin koettu palvelu koetaan paremmaksi. Myös työntekijän pysyvyyttä arvostetaan tilanteessa, jossa työnhaku pitkittyy. Konkreettisia, selkeitä ohjeita toivotaan esimerkiksi opiskeluiden tai jatkokouluttaumisen suhteen: miten oma tilanne muuttuu, jos hakeutuu opiskelemaan parantaakseen työmarkkina-arvoaan?  

Terveydentilan koetaan liittyvän työttömyyteen vahvasti. Tällöin työnhaun tukemisen ei pitäisi olla ensisijaista vaan ihmisen työkuntoon saattamisen ja niiden palveluiden pariin ohjaamisen.  

Työttömyysetuuden velvollisuuksien täyttäminen pelinä 

Nissinen muistuttaa pro Gradu työssä, että “Työttömillä työnhakijoilla on paljon velvollisuuksia, jotka pitää hoitaa, että työttömyysetuus ei katkea. Osa on verkossa suoritettavia tehtäviä kuten työnhaun päivittämistä ja raportointia, mutta uuden työvoimapalvelumallin myötä on tullut myös työnhakuvelvoite.” Työnhakijoille asetettujen velvollisuuksien vaatimustaso on noussut samaan aikaan työelämän nousseen vaatimustason kanssa.  

Yliopistollisen lopputyön nimi viittaa TE-palveluissa käytäviin toimenpiteisiin ja keskusteluihin, jotka osittain koetaan pelinä: On tärkeää pelata peliä oikein, ettei saa sanktiota (kuten ansioturvan menetys). Koetaan myös, että TE-palveluiden odotuksiin on tärkeää vastata oikein ja toisaalta että TE-palveluissa arvioidaan asiakasta.  

Aktiivisuuden ja passiivisuuden ristiriita TE-palveluissa 

Yksi keskeisistä havainnoista tutkielmassa liittyy aktiivisuuden kannustamisen puutteeseen työnhaun aikana: etuuden evääminen on ollut useammalla haastatellulla kesken esimerkiksi keikkatyön, omaehtoisen opiskelun ja jopa vapaaehtoistyön vuoksi. Näillä toimenpiteillä aktiivinen työnhakija on kuitenkin pyrkinyt nostamaan omaa työmarkkina-arvoaan, mutta saanut kokemuksen negatiivisesta vaikutuksesta.  

Nissinen muistuttaa, että TE-palveluissa olisi tärkeää huomioida erilaiset työnhakijoiden tilanteet. Hän muistuttaa, että työnhaun ei pitäisi näyttäytyä pelinä, jota pitää pelata turvatakseen toimeentulonsa.  

Lue pro Gradu verkossa: Peli, jota pelataan – Pro gradu -tutkielma (jyu.fi) 

Peppi Tervo-Hiltula 

Jätä kommentti